Juomapulloja, shekkejä, hierontaa...

Vii­mei­sestä blo­gi­mer­kin­nästä on hurah­ta­nut aikaa, joten on kor­kea aika lait­taa mus­taa val­koi­selle. Pal­jon on tapah­tu­nut, enkä yri­tä­kään muis­tella yksit­täi­siä kisa­tu­lok­sia, vaan pyrin käy­mään läpi pai­kal­lista sul­ka­pal­loi­lua ja anta­maan muu­ta­man väläh­dyk­sen men­neistä sul­ka­pal­lo­kuu­kausista. Vii­mei­sen kuu­den vii­kon aikana kisoja on ollut neljä, joista kaksi yli­opis­to­sar­jan tur­nausta ja kaksi provinssisarjaa.

Yli­opis­to­sar­jassa jouk­ku­eella on men­nyt pelit hyvin ja tällä het­kellä mie­het on sar­jassa kol­man­tena, tytöt ensim­mäi­senä ja seka­sar­jassa joh­dossa niin ikään. Oma saldo on myös hyvä — kolme otte­lua ja kolme voit­toa. Kaikki pelit ovat olleet tuplia.

Poruk­kaa mei­dän on jouk­ku­eessa niin pal­jon, että yhden yksi­päi­väi­sen tur­nauk­sen aikana vain par­haim­mat pelaa­vat kolme-​​neljä otte­lua. Osa pelaa yhden — kaksi ja osa ei pelaa ollen­kaan. Tylyä tou­hua val­men­ta­jalta ottaa poruk­kaa mukaan ja pitää vilt­ti­ket­jussa koko kisan ajan. Tästä huo­li­matta jouk­kue­henki näillä reis­suilla on parasta antia ja paluu­mat­kat Que­beciin mini­bus­sissa var­sin vauhdikkaita.

Pro­vins­si­sar­jassa, joka siis koos­tuu yksi­lö­kil­pai­luista, ovat kisat olleet mie­len­kiin­toi­sem­pia. Alle­kir­joit­ta­neelle pataan on tul­lut vii­meis­tään toi­sella kier­rok­sella kai­kissa peli­muo­doissa. Kisoissa on kui­ten­kin sem­moi­nen kum­mal­li­suus kuin “con­so­la­tion” eli ensim­mäi­sellä tai toi­sella kier­rok­sella tur­paan saa­nut pelaaja voi ilmoit­tau­tua uuteen kisaan, jossa kamp­pai­le­vat kakki saman koh­ta­lon koke­neet. Luuse­rei­den turnaus!

Yhden täl­lai­sen consolation-​​kisan voi­tin ja pelejä tuli muka­vasti viisi ensim­mäi­sen kier­rok­sen tap­pio mukaan lukien. Kisan finaali ja sitä edel­tä­neet tapah­tu­mat oli­vat var­sin mie­len­kiin­toi­sia. Minun otte­lu­kaa­vio­lu­ku­tai­don mukaan vii­mei­nen peli oli nel­jäs peli ja voi­tosta tyy­ty­väi­senä kii­reh­din otta­maan suih­kua ja suo­rit­ta­maan kave­rei­den kanssa muita after match-​​toimenpiteitä. Olin juuri saa­nut ykkö­set ylle, kun kisa­jär­jes­täjä aste­lee sisään kop­piin ja kysyy, että kiin­nos­taako “mös­jöötä” pelata finaali– on kuu­lemma kuu­lu­tettu vartti sitten.

Vil­kai­sin peli­ka­ve­reita, jotka oli­vat samalla kyy­dillä ja näin vaan pään pyö­ri­tyk­siä ja huo­kauk­sia. Tot­ta­kai kiin­nos­taa! Vas­tassa oli hie­man yli­mie­li­nen her­ras­mies, joka tiu­kan kol­mie­räi­sen vään­nön jäl­keen poltti päreensä totaa­li­sesti. Juo­ma­pul­lot len­si­vät pit­kin sei­niä kiro­sa­no­jen saat­te­le­mana. Voi­sin myös kuu­lemma ope­tella luke­maan kisakaaviota.

Muissa otte­luissa on ollut hie­man huono arpaonni. Ensim­mäi­sen tai toi­sen kier­rok­sen otte­lut ovat jär­jes­täen olleet kiso­jen lopul­lista fina­lis­tia vas­taan, yhtä lukuun otta­matta. Muun muassa mix­tissä vas­tassa oli kaveri, joka pelasi samaa lajia vuo­den 2004 olym­pia­lai­sissa. Pai­noa oli her­ralle ker­ty­nyt var­maan pari­kym­mentä kiloa lisää sit­ten huip­pu­vuo­sien mutta hanska oli edel­leen tal­lella. Tästä huo­li­matta tais­tel­tiin toi­sessa erässä 17 pis­tettä omaan laariin.

Kisoissa on tul­lut erit­täin kova ikävä Suo­men kisoja ja kisa­jär­jes­tä­jiä. Sen lisäksi, että kaa­vioita lue­taan vää­rin, on kiso­jen rakenne melko mie­len­kiin­toi­nen. Jos Suo­messa jos­kus mat­sit jät­tää puoli tun­tia tai jopa tun­nin, niin täällä se ei ole mitään. Aika­tau­lua ei nimit­täin ole! Kukin luokka pela­taan heti perään kier­rok­sit­tain eli kun luo­kan ensim­mäi­nen kier­ros on päät­ty­nyt, aloi­te­taan “heti perään” toi­nen ja näin jat­ke­taan kun­nes fina­lis­tit ovat selvillä.

Kisat aloi­te­taan perjantai-​​iltana tuplilla ja usein vii­mei­sim­mät semi­fi­naa­lit jau­he­taan puo­le­nyön aikaan. Ja lau­an­tai­aa­mulla jat­ke­taan yhdek­sältä mix­tillä. Toi­nen todella alku­kan­tai­nen jär­jes­telmä on kisa­mak­sut. Arvat­kaapa miten ne hoi­de­taan? No she­killä tietysti!

Kisa­jär­jes­tä­vät ovat usein myös melko luo­via tai­tei­li­ja­sie­luja. Tämä on kui­ten­kin hyvä asia ja pitää hom­man ren­tona pit­kän päi­vän ajan. Myös muita hyviä asioita löy­tyy. Valio­luo­kan lisäksi A-​​luokkaan anne­taan pari pal­loa per matsi, joten pal­lo­kus­tan­nuk­set pie­ne­ne­vät huo­mat­ta­vasti. Toi­nen todella mai­nio asia on hie­ron­ta­pal­velu kiso­jen aikana. Eli jos sat­tuu ole­maan tau­koa peleistä ja jota­kin paik­kaa kolot­taa, voi mennä hie­rot­ta­vaksi hie­ron­ta­pis­tee­seen. Pöy­tiä on ollut vaih­te­le­vasti yhdestä nel­jään. Nel­jällä pöy­dällä homma oli todella suju­vaa. Tästä oppia!

Muu­ten syys­kausi on omalta osalta pää­tök­sessä, sillä vii­mei­nen kisa jää kou­lu­kii­rei­den takia käy­mättä. Jou­lun vie­tän Suo­messa ja tänne palai­len tam­mi­kuun alussa. Ensi keväänä ovat kau­den suu­rim­mat koi­tok­set, sillä sil­loin pela­taan yli­opis­to­mes­ta­ruus­ki­sat, joka oikeasti on iso tapah­tuma. Myös sitä ennen on yli­opis­to­ki­soja ja pro­vins­si­ki­soja. Väli­tän taas tun­nel­mat sulkaset.fi-sivulle!! Onnit­te­lut myös “Ylö­jär­ven teu­ras­tuk­seen” osallistuneille!!